Aarnin talli sijaitsee Peräkorvenkylässä pienen järven rannalla aivan Peräkorventakasen luonnonsuojelualueen tuntumassa. Sijainti onkin vaellustallille mitä sopivin, sillä upeat ratsastusmaastot ympäröivät tallia joka suunnalta. Kaikki muu sen sijaan onkin kaukana ja hankalasti tavoitettavissa. Peräkorvenkylän palvelutaso ei päätä huimaa, mutta perustarpeet täällä sentään täyttävät, eikä tänne hornan tuuttiin tuppaa asettumaankaan kuin vain ihmisiä, joille syrjäisyys ja sen väistämättömät ominaispiirteet eivät ole ongelma.
Tallilla on käytössään kaksi vanhoista navetoista kunnostettua tallirakennusta sekä kookas pihatto. Päätallissa on kaksitoista karsinaa hevosille, varustehuone, pesutila, pesukarsina, rehuvarasto ja taukohuone. Tunnelma tallissa on lämmin ja kodikas, vaikka kunnostuksen yhteydessä saatiinkin asennettua joka karsinaan sellaiset modernit uudistukset kuin kätevät liukuovet ja vesiautomaatit. Lisäksi joka karsinassa on suolakivi ja ruokakuppi. Karsinoiden ulkopuolella on koukku riimua varten sekä alas laskettava tanko satulalle, ja liukuovissa on pitkä tanko, johon voi taitella roikkumaan vaikka loimen.
Pikkutalli on nimensä mukaisesti pieni: karsinoita siellä on vain neljä. Pikkutallin karsinat ovat kuitenkin isompia kuin päätallissa ja kattokin on korkeammalla, jotta olot eivät käy ahtaiksi isoimmillekaan hevosillemme. Pikkutallin karsinoiden varustelu on samanlainen kuin päätallissakin. Lisäksi pikkutallissa on varustehuone ja varastotilaa.
Pihatossa on tilaa kahdeksalle hevoselle. Ilmavassa makuuhallissa on hyvin tilaa koko laumalle, ja hevoset saa tarvittaetta riimunnarulla kytkettyä esimerkiksi ruokinnan ajaksi, jos sille ilmenee tarvetta. Makuuhallissa on hevosille vesiautomaatteja, ja ulkona pihattotarhassa on juottoallas. Pihattotarha on sen verran kookas, ettei se tunnu pieneltä silloinkaan kun osa siitä on rajattuna pois käytöstä, jotta ruoho ja muu kasvusto ehtii elpyä.
Tallialueen yhteydessä on lisäksi hevosten ulkoilutarhoja, lantala, kuivikevarasto, varastotilana toimiva aitta ja katos, jonka suojista löytyy harjauspuomi. Isommat tarhat sijaitsevat nekin aivan vieressä. Kaikilla tarhoilla ja laitumilla on asianmukainen juottopaikka ja isoimmissa on lisäksi katokset suojaksi säätä vastaan – pienemmissä tarhoissa hevosia pidetään vain lyhytaikaisesti, ja huonon sään iskiessä ne on helppo tuoda sisälle talliin. Lisäksi tallialueen kupeessä sijaitsee Aarnin kotitalo.
Ratsastuskenttää tai maneesia ei tallilta löydy. Sen sijaan Aarnin tallilla on käytettävissään henkeäsalpaavan upeat ratsastusmaastot, jotka polveilevat halki Peräkorvenkylän kauniiden maisemien. Monipuoliset reitit kulkevat peltojen ja niittyjen viertä, järven rantaa, metsäpolkuja ja aukeita ja ratsain pääsee pääsee vaikka kylälläkin käväisemään. Laukkasuoriksi soveltuvien pitkien suorien teiden lisäksi löytyy mäkiä ja polveilevia kinttupolkuja, ja löytyypä tallin viereiseltä järveltä myös hevosten uittamiseen sopiva ranta. Osa ratsastusreiteistä kulkee Peräkorventakasen luonnonsuojelualueella, jossa luonnon pääsee kokemaan kaikessa loistossaan. Näissä maastoissa onnistuvat niin lyhyet muutaman tunnin kierrokset kuin vaikka useita vuorokausia kestävät vaelluksetkin. Ratsastajat saavat näillä seuduilla liikkua varsin rauhassa, sillä autoja ei suurimmalla osalla ratsastusreiteistä kohtaa. Peräkorventakasessa vierailevien vaeltajien ja muiden eräjormien lisäksi maastossa törmää yleensä muiden lähiseudulla asuvien ratsukoiden lisäksi korkeintaan peuroihin ja hirviin tai muihin luontokappaleisiin.
Runsaan parin tunnin ratsastusmatkan päässä talleilta sijaitsee Korpitupa, pitemmillä vaellusleireillä palveleva tukikohtamme. Korpituvan päärakennuksessa ratsastajat pääsevät yöpymään, peseytymään ja ruokailemaan, ja pihatossa hevoset pääsevät lepäämään ja syömään kaikessa rauhassa. Korpituvassa on juokseva vesi ja sähköt (joskin sähkökatkojen mahdollisuus on olemassa). Korpitupa ei ole käytössä talvisin. Kun Korpituvalle on tiedossa käyttöä, hevosten ja ihmisten ruoat ja muut keskeiset tykötarpeet kuskataan paikalle etukäteen, jottei niitä tarvitse kantaa itse mukana. Korpituvalta käsin esimerkiksi monet Peräkorventakasen hienoimmista reiteistä ovat helpommin tavoitettavissa.
Peräkorvenkylä on ollut muuttotappioaluetta vuosikymmenten ajan, mutta vielä täälläkin sinnittelee muutama sata vakituista asukasta, jotka viihtyvät syrjäseudulla tai mahdollisesti kieltäytyvät lähtemästä elinvoimaisemmille seuduille ihan silkkaa itsepäisyyttään. Asukkaiden keski-ikä on varsin korkea ja lapsia kylältä löytyy vain kourallinen, mikä onkin siinä mielessä kätevää, että lapsia kouluun kymmenien kilometrien päähän kuskaavan bussin ei tarvitse olla kovin iso. Täällä aika tuntuu kuluvan eri tahtiin kuin muualla, ja joku voisikin sanoa, että kylä on jämähtänyt johonkin tarkemmin määrittelemättömään Eillispäivään. Osittain tähän ehkä vaikuttaa se, että jostain tuntemattomasta syystä radiosta ei tällä seudulla saa kuulumaan muuta kuin jo useampi vuosikymmen sitten lakkautetun paikallisradion uusintoja – jos siis ei lasketa hämäräperäistä numerokanavaa, joka satunnaisesti ilmaantuu radiolinjoille latelemaan mystisiä numerosarjojaan. Mobiiliverkko ja netti sentään toimivat.
Kylältä löytyy leipomo, pieni apteekki, kirpputori, sekatavarakauppa ja ruokakauppa, jonka yhteydessä toimii posti. Myös Suvin sepänpaja ja sen yhteydessä toimiva pieni käsityöpuoti (avoinna silloin kun Suvi tai Jasmin sattuvat olemaan paikalla) löytyvät kylän laitamilla. Peräkorvenkylällä on pieni mutta sinnikäs kyläyhdistys, joka parhaansa mukaan järjestää milloin mitäkin torimyyjäisiä ja kesäteatterinäytöksiä, joihin joskus jopa eksyykin paikalle joku Peräkorventakaselle matkalla oleva vaeltaja tai sattumalta kylälle päätynyt seikkailunhaluinen maakuntamatkailija. Kylän läpi kulkee arkisin kahdesti päivässä myös bussi.
Läheisen luonnonsuojelualueen lisäksi alueen vetonauloja ovat runoilija Kaarle Känsäkkään museoidun synnyinkodin muistomerkki (rakennus itsessään paloi maan tasalle hämäräksi jääneissä olosuhteissa 50-luvulla) sekä vanhan keskiaikaisen kivikirkon rauniot ja sen kupeessa oleva vanha kalmisto, jonne erilaiset järjestöt ja ryhmät järjestävät toisinaan yhteismatkoja kesäisin. Vanha kirkko ei ole käytössä eikä siinä ole ollut kattoakaan miesmuistiin, eikä vanhaan kalmistoon ole haudattu ketään enää aikoihin. Kaikessa ränsistyneessä melankolisuudessaan kirkko on joka tapauksessa aika tunnelmallinen, ja se voitti peräti kolmannen sijan Kirkko & Kalmisto -lehden viehättävimmän unhoon jääneen vanhan kirkon yleisöäänestyksessä vuonna 1995.
Peräkorventakasen luonnonsuojelualueen halki kulkee kirkasvetinen joki, joka paikoin ryöppyää koskina, paikoin virtaa leveänä ja rauhallisena ja ennen pitkää laskee Aarnin tallin vieressä olevaan järveen ja jatkaa sieltä taas matkaansa. Erityisen tunnettu Peräkorventakanen on kuitenkin upeasta vanhasta metsästään, joka paikoin on vielä täysin koskematonta. Alueelle ei ole rakennettu retkeilijöitä varten luontopolkuja tai muitakaan rakennelmia, mutta se on silti vaeltajien ja muiden luonnon ystävien suosiossa, vaikka paikalle onkin hankalaa saapua: Peräkorventakasen reunalla ei ole parkkipaikkoja eikä sinne vie edes kunnon tietä, joten suurin osa kulkijoista saapuu alueelle omin jaloin jostain kauempaa rinkka selässään. Ratsastus on Peräkorventakasessa sallittua tietyillä nimetyillä reiteillä. Näitä polkuja pitkin pääsee hevosen selässä ikimetsän uumeniin ja kulkemaan vaahtoavana virtaavan kosken viertä. Peräkorventakanen on totisesti unohtumaton elämys!
Miten tallialueen rakennukset sijaitsevat suhteessa toisiinsa? Entä mitä reittiä pääsee Peräkorvenkylälle tai missä tarkalleen sijaitsee se tuiki tärkeä ulkohuussi leirikeskuksen pihamaalla? Lähialueen karttoihin voit tutustua kartastossa. (Peräkorvenseudun kartastotoimikunnan määrärahat ovat pahaksi onneksi päässeet loppumaan, joten kartat on laatinut toimikunnan puheenjohtajan pääkeupunkiseudulla asuva siskonpoika hirmuisissa energiajuomapärinöissä. Tästä johtuen kartoissa saattaa esiintyä virheitä ja mittasuhteetkin ovat joskus melko viitteellisiä.)