Älvbys Sammetsros

Kuvaus

Samettiruusuksi nimetyn hevosen voisi odottaa olevan oikea herttaisuuden perikuva, mutta tämä Ruusupa onkin voimakastahtoinen ja itsenäinen tapaus, joka ei arkaile ilmaista mielipidettään. Pitäisikö Ruusu hakea tarhasta sisälle, mutta Ruusuapa ei huvita? Toivottavasti jaksat kävellä hakemaan tamman tarhan perimmäisestä nurkasta. Entä jos Ruusulla on menovaihde päällä, mutta hitaampikin vauhti riittäisi? Luvassa on taatusti tuohtunutta puhinaa ja pään nakkelua. Kaikeksi onneksi Ruusu on yleisesti ottaen hyvällä tuulella ja innostunut asioista, joita siltä pyydetään, ja yhteiselo sen kanssa onnistuu varsin mukavasti, kun ihmiset ja Ruusu ovat samoilla aaltopituuksilla. Eikä voi kieltää, etteikö Ruusulla olisi myös pehmoinen ja soma puolensa: kirkkaat, uteliaat silmät, samettinen turpa ja karsinasta tervehtivä pehmeä hörinä sulattavat kenet tahansa.

Ennen Aarnin tallille tuloaan Ruusu oli koulutettu työhevosajoon, ja vaikka tamma onkin vain muutaman sentin päässä pienhevoskoosta, sillä on voimia runsain mitoin ja aiempien omistajien mukaan se on työhevosena oikein hyvä. Täällä meillä se on saanut totutella aivan uudenlaiseen eloon vaellusratsuna ja maastoköpöttelijänä. Työhevosmenneisyydestä on ainakin se etu, että Ruusulla on erinomainen työmoraali, se on tottunut työskentelemään maastossa eikä se hätkähdä juuri mitään. Ruusu on herkkä avuille niin ratsuna kuin ohjastettaessakin.

---

Sukutaulu

Ruusu polveutuu Ruotsin puolella kasvatetuista suomenhevosista, mutta sen suvusta löytyy kolmannesta polvesta russponi, iii. Björktrastssång; toisin sanoen Ruusu on kylmäveriristeytys, jossa on 87,5 prosenttia suomenhevosta ja 12,5 prosenttia russia. Ruusun emän puoleinen suku on lähtöisin Älvsbyn tilalta, jonka omistaja, ruotsinsuomalainen Jaana Veck, on maahantuonut Ruotsiin suomenhevosia 90-luvun lopulta saaka ja kasvattaa tätä nykyä niitä ja niiden risteytyksiä Uppsalan lähistöllä.